Sata vuotta prosessioikeutta

,

Vuosi 2021 on prosessioikeuden merkkivuosi, joskaan mikään ei vielä viittaa siihen, että siitä tulisi samalla juhlavuosi. Vuoden merkityksen tuntevat vain akateemiset tutkijat ja aatehistorian asianharrastajat. Prosessioikeus yliopistollisena oppiaineena sai nimittäin alkunsa sata vuotta sitten, toisin sanoen vuonna 1921. Silloin perustettiin Helsingin yliopistoon ensimmäinen prosessioikeuden virka, ja se pääsi oppiaineena viralliselle oppiaineiden listalle. Oppiainekartalla prosessioikeus toki on arrivista pari vuosikymmentä vanhempien siviilioikeuden ja rikosoikeuden seurassa. Tietenkin se on ikivanha kauppaoikeuden, ympäristöoikeuden ja eurooppaoikeuden kaltaisten päiväperhojen vertailussa.

Alku oli kuitenkin todella vaatimaton. Virka oli nimittäin yhdistetty rikos- ja prosessioikeuden apulaisen (mikä vastasi nykyistä apulaisprofessoria) virka. Sen kaksi ensimmäistä haltijaa Kaarlo Ignatius ja Bruno Salmiala eivät sitä paitsi prosessioikeuden opettajina ja tutkijoina juuri kunnostautuneet, vaikka he tekivät merkittävän elämäntyön muualla. Vuonna 1924 virka muutettiin prosessioikeuden vaihtuvaksi professorin viraksi ja vuonna 1938 kiinteäksi. Silloin omaksuttu virkanimike prosessioikeuden professori jäi pysyväksi, joskin jossain vaiheessa harkittiin sen muuttamista viran alaa paremmin vastaavaksi prosessi- ja insolvenssioikeuden professorin viraksi. Modernin prosessioikeuden perustan loivat pitkän professorinuran tehneet Tauno Tirkkonen (hän oli samalla mainitun yhdistetyn apulaisen viran kolmas haltija) ja Jouko Halila, osaksi myös Tauno Ellilä, vaikka yleinen prosessioikeus ei ollut hänen ydinalueettaan.  Jouko Halila oli aikanaan outo ilmestys monialaisuudessaan ja liikkuvuudessaan, mitä arvoja hänen aikansa ei juuri arvostanut. Nykyaikahan sen sijaan pitää niitä välttämättöminä.

Prosessioikeus oikeudenalana alkoi hajota 2000-luvulla, kun oppiaine jaettiin erillisiin yleisen prosessioikeuden ja insolvenssioikeuden tenteiksi. Opetuksellisesti oppiaine hajosi lopullisesti vuonna 2017, kun insolvenssioikeus siirrettiin vanhalta paikaltaan yksityisoikeus I -nimiseen opetuskokonaisuuteen. Tällöin se muuttui kolmannen opiskeluvuoden murheenkryynistä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden painajaiseksi. Tosin pedagogisesti siirto oli erinomaisen perusteltu: insolvenssioikeutta kannattaa opettaa velvoite- ja esineoikeuden yhteydessä, koska sillä on aika vähän tekemistä oikeudenkäyntien ja tuomioistuinten kanssa, joihin taas (yleinen) prosessioikeus keskittyy. Totta on, että kaikki opiskelijat eivät tunteneet saaneensa helpotusta opiskeluunsa. Insolvenssioikeutta kun pidettiin ja pidetään, osaksi aiheestakin, vaikeana oikeudenalana, koska se on niin vieras ei-juristeille. Tutkimuksellinen asumusero oli tapahtunut jo paljon aikaisemmin, kun perinteinen ulosotto- ja konkurssioikeus muuttui laaja-alaiseksi insolvenssioikeudeksi. Yliopistollisissa virkarakenteissa muutosta osoitti viimeistään vuonna 1996 perustettu insolvenssioikeuden professorin virka, joka kylläkin jäi määräaikaiseksi ja lakkasi vuonna 2001.

Sisällöllisesti prosessioikeus on nykyisin jotain aivan muuta kuin 1920-luvulla, jolloin se nähtiin teknisiksi menettelyopeiksi. Oikeus toteutuu prosessien kautta, turhaan ei sanota, että ”’justice’ is a process, not an outcome”.  Nykyisten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin nimellä kutsutun ihmisoikeuden ja access to justice -ideologian juuret ovat joltain osin vuoden 1921 kaukonäköisessä päätöksessä.

Uusi käytännön taidot -kurssi ”Yrityksen maksukyvyttömyys” käynnistyy syksyllä insolvenssioikeuden oppiaineessa

,

Useimmat lakimiehet joutuvat työurallaan tekemisiin yrityksen maksukyvyttömyyden kanssa joko aktiivisena toimijana (esimerkiksi konkurssin pesänhoitajana tai saneerauksen selvittäjän) taikka yksittäisen velkojan ja velallisen edustajana. Insolvenssimenettelyjen arkipäivä (law in action) poikkeaa kuitenkin aika tavalla siitä, mitä laki säätää tai OTM-tutkinnon oppikirjat siitä kertovat (law in books).

Uuden kurssin tarkoitus on perehdyttää osanottajat siihen hiljaiseen tekijäntietoon, jota osaava ja vastuullinen toiminta yritystä koskevassa insolvenssimenettelyssä välttämättä vaatii. Kurssi kuuluu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan oppiaineen valinnaisiin opintoihin. Sen vastuuopettajana toimii OTT, yliopistonlehtori Heidi Lindfors. Kurssin opetuksen järjestää suuri helsinkiläinen Eversheds Sutherland -asianajotoimisto. Seminaarityyppistä kurssia tulevat vetämään maksukyvyttömyysasioihin erikoistuneet asianajajat Tuomas Penttilä ja Miika Huhtinen.

Kurssi on hyväksytty tiedekunnan 2020–2022 opetusohjelmaan. Ensimmäisen kerran se järjestetään syksyllä 2020, joskin COVID19-epidemia voi tuoda muutoksia käytännön järjestelyihin. Osanottajamäärä on rajoitettu, koska kurssi järjestetään Eversheds Sutherland -toimiston tiloissa (Fabianinkatu 29).

Uutta tutkimusta ilmestyy

, ,

Kirja ”Oikeuksiin pääsyn rahoittaminen” ilmestyy syksyllä 2020 tutkimusyksikön sarjassa.

”Oikeusvaltio ja sen kehittyneempi versio hyvinvointivaltio lupaa kansalaisilleen paljon oikeuksia. Harva heistä kuitenkaan tyytyy siihen, että oikeudet luetellaan lakikirjassa ja kansalaisoppaissa: oikeuksiin myös pitää tosiasiallisesti päästä. Se taas vaatii toimivia tuomioistuimia, osaavia lakimiehiä ja reiluja oikeudenkäyntejä. Kaikki tämä maksaa. Euroopan maissa ajankohtainen huolenaihe on, mistä säästövaatimusten yleistyessä oikeutta hakevat saavat rahaa oikeudenkäynteihinsä ja miten tuomioistuinjärjestelmää kyetään rahoittamaan.

Tämä tutkimus arvioi käytössä olevia rahoitusmuotoja ja ottaa kantaa rahoituksellisten innovaatioiden toimivuuteen Suomen kaltaisessa pienessä oikeuskulttuurissa. Oikeudenkäynnin rahoituksessa tarkastellaan sekä perinteistä asianosaisrahoitusta että muodikasta sivullisrahoitusta. Tuomioistuinten rahoituksessa esille otetaan julkisen rahoituksen kehitys sekä muut rahoituksen vaihtoehdot.”

Kirja on saatavilla lokakuussa 2020. Kirja lähetään maksutta yhteistyökumppaneille ja siitä kiinnostuneille. “Oikeuksiin pääsyn rahoittaminen” on osa Conflict Management Instituten access to justice -tutkimusohjelmaa. Seuraavaksi ilmestyy niin sanottuun regulatory redress -tutkimuslinjaan kuuluva tutkimus “Oikeussuojaa viran puolesta – julkiset asiamiehet oikeuksiin pääsyssä”, arvioitu ilmestymisaika kevät 2022.

Risto Koulu on prosessioikeuden professori emeritus (Helsingin yliopisto) sekä tutkimusjohtaja (Conflict Management Institute).

Alustatalouden innovaatioita konfliktinhallintaan?

,

Digitalisaatio ja digitalisoituminen on luonut alustataloudeksi kutsutut markkinat. Alustatalous edellyttää uusia ja ennen näkemättömiä liiketoiminnan malleja, esimerkkeinä Amazonin ja Ebayn kaltaiset maailmanlaajuiset verkkokauppatoiminnot. Edistyksellinen toimintaympäristö puolestaan pakottaa innovatiiviseen riidanratkaisuun.

Alustatalouden riidanratkaisu on pitkälti automatisoitua: se perustuu digitalisoiduille rutiineille ja oikeudellisille algoritmeille. Suotuisassa toimintaympäristössä päästään näin ollen hämmästyttävän lähelle prosessioikeuden tutkimuksen saavuttamattomaksi väitettyä ihannetta, nopeaa (lähes reaaliaikaista), halpaa (ellei ilmaista) ja kohtaisen oikeusvarmaakin riidanratkaisua.

Apulaisprofessori Riikka Koulu (Helsingin yliopisto) ja tohtorikoulutettava Jenni Hakkarainen (Helsingin yliopisto) analysoivat digi-aikakauden innovaatioita ja niiden hyödyntämistä perinteisemmässä konfliktinhallinnassa artikkelissaan ”Konfliktinhallinta alustataloudessa”. Artikkeli sisältyy kokoomateokseen ”Jakamistalousjuridiikan käsikirja”, kustantaja Alma Talent 2019 (ss. 441-480).

Yksityinen täytäntöönpano – Pandoran lipasko?

,

Vaikka vaihtoehtoinen riidanratkaisu on ollut kaikkialla menestystarina, se on kärsinyt pahasta rakenteellisesta rasitteesta. Siinä syrjäytetään – jonkun mielestä marginalisoidaan – tuomioistuin ja oikeudenkäynti. Täytäntöönpanossa riitapuolen on kuitenkin käännyttävä julkisen vallan puoleen, koska täytäntöönpano on perinteisesti ollut julkisen vallan yksinoikeus, monopoli. Vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun voidaan kuitenkin usein kytkeä järjestelyjä, jolloin myös ratkaisun täytäntöönpanosta tulee ”vaihtoehtoista” tai kuten sanotaan ”yksityistä”.

Yksityisessä täytäntöönpanossa on hyvät ja huonot puolensa. Oikeuksiin pääsy varmistuu, mutta ongelmaksi nousee ”kärsivän” riitapuolen oikeussuoja. Tätä alkanutta ja varmasti kiihtyvää kehitystä kuvataan OTT, apulaisprofessori Riikka Koulun artikkelissa: Verkkokaupan riidanratkaisu ja älysopimukset: täytäntöönpanon yksityistyminen prosessioikeuden tutkimuskohteena.

Artikkeli on ilmestynyt Oikeus-lehdessä 2019/3 (ss. 265-290).

Riidanratkaisu yritystoiminnassa -kurssi päätöksessä – opiskelijapalaute

,

Kurssi, joka kuuluu oikeustieteellisen tiedekunnan prosessioikeuden valinnaisiin opintoihin, järjestettiin tänä syksynä kolmannen kerran. Kurssin vetäjinä toimivat entiseen tapaan asianajaja Bernt Juthströn ja senior legal council Tanja Jussila. Kurssin vastuuopettajana oli edelleen OTT, yliopistonlehtori Heidi Lindfors.

Kurssin valintakriteerit, järjestelyt ja sisältö saivat yleisesti kiitosta. Prosessioikeuden opetuksen ja etenkin oikeudellisen konfliktinhallinnan kurssin todettiin antavan hyvän tietopohjan kurssille osallistumiseen. Kurssin ansioksi katsottiin, että se

– antoi kuvan yritysjuristin roolista ja asioimisesta yritysjohdon kanssa, ”johtoa eivät pykälät kiinnosta”,
– osoitti riidanratkaisustrategian tärkeyden yrityksessä ja
– toi esiin välimieslainkäytön, etenkin keskuskauppakamerin FAI-välimiesmenettelyn, merkityksen liike-elämässä.

Myöhemmiltä kursseilta toivottiin

– vahvempaa opiskelijoiden aktivointia, kuunteluoppilas eli ”horosposti” ei saa kurssista hyötyä, opiskelijat on ”pakotettava” aktiivisiksi,
– enemmän henkilökohtaista palautetta ja arviointia siitä, miten tehtävistä suoriuduttiin, ja
– paljon käytännön työtehtäviä, erityisesti kirjelmien ja asiakirjojen laatimista.

”Nämä käytännön taitojen kurssit ovat ehdottomasti hyvä tapa päästä edes auttavasti soveltamaan yliopiston piirissä opittua teoreettista tietomassaa tiiviimmin. Oikeat työt ovat toki asia erikseen. Kursseja voisi olla enemmänkin ja laajemmalla skaalalla (useammissa oppiaineissa).”

”Opetuksessa pyritään ilmeisesti laajemmin jo välttämään ulkoaopettelu-tenttejä ja käyttämään enemmän kirjoittamista ja prosessointia vaativia opetusmetodeja. Siihen nämä käytännön kurssit sopivat erinomaisesti. Kiinnostusta selvästi olisi, kun tältäkin kurssilta karsittiin ainakin puolet ilmottautuneista.”

Lue lisää kurssista täältä.

Helsingin yliopiston Vis Moot-joukkueen valmennustiimi on vaihtunut

,

Kurssin vastuuopettajana ja joukkueen valmentajana toiminut Santtu Turunen on siirtynyt Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan pääsihteeriksi. Myös Turusen kanssa joukkuetta valmentanut Henrik Sajakorpi (Roschier) on luopunut valmentamisesta. Vanhasta valmennustiimistä jatkaa edelleen Daniil Levanov (HPP). Uusina valmentajina ovat aloittaneet Miisa Happonen (Roschier), Katriina Toivanen (Eversheds), viime vuoden joukkueessa kilpaillut Saara-Marja Lahtinen (HY) ja kurssin vastuuopettajana aloittanut Alexander Gurkov (HY).

KIITOKSET

Joukkueen, oli se mikä tahansa, valmentaminen on tunnetusti epäkiitollista. Hyvä menestys on aina pelaajien tai muiden joukkueen jäsenten erinomaisuutta, huono taas aina valmentajien vika. Toki realisti tietää, että menestyneen joukkueen takana on valmentaja ja ammattitaitoinen valmennus. Santtu Turunen on vuosikymmenen johtanut tiedekunnan vuosittain vaihtuvan Vis Moot -joukkueen valmentamista sekä kilpailumatkoja. Hän on myös ollut siinä tiedekunnan määräämänä vastuuopettajana, koska oikeustapauskilpailu on samalla prosessi- ja insolvenssioikeuden valinnaisia opintoja.

Santtu Turusta on aihetta kiittää uhrautuvasta ja omistautuneesta panoksesta, jossa ei ole työtunteja ja korvauksia kyselty. Hän on samalla tässä tehtävässään tehnyt suomalaista välimieslainkäyttöä ja korkeatasoista tutkimusta maailmalla tunnetuksi.

Tiedekunnan joukkueet ovat, voimavarojen niukkuuden ja kilpailun tason tietäen, menestyneet välillä hyvin, välillä erinomaisesti. On kaikki syy uskoa, että menestys jatkuu uusinkin voimin, kiitos Santtu Turusen pitkäjänteisen kehittämistyön ja joukkueiden eri tahoilta saaman tuen.

Risto Koulu
prosessioikeuden professori emeritus

Tiedekunta puntarissa – tutkimuksen viides arviointi

,

Arviointiraati piti tutkimuksen yleistä tasoa Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa korkeana. Se kylläkin kaipasi tiedekunnalta vahvempaa profiloitumista ja tutkijoilta monialaisempia lähestymistapoja. Selväksi puutteeksi raati luki access to justice –tutkimuksen niukkuuden. Moite ihmetyttää suomalaista tutkimusta seuraavaa. Onhan oikeuksiin pääsy kuluttajansuojan tutkimuksen keskiötä, ja modernin prosessioikeuden tutkimuksen eli oikeudellisen konfliktinhallinnan tutkimuksen valtavirtaa. Samalla kannattaa muistaa, että myös muiden kuin joidenkin ”heikoiksi” luokiteltujen ryhmien tulisi päästä oikeuksiinsa kohtuullisessa ajassa, kohtuullisen varmasti ja kohtuullisella riskillä. Lainsäätäjä ei saisi tuottaa oikeuksia, joissa nämä ehdot eivät täyty.

No – ainahan on varaa parantaa.

 

Lue lisää Helsingin yliopiston Flammasta (vaatii sisäänkirjautumisen):

https://flamma.helsinki.fi/documents/935782/0/Law_Self_assessment_report.pdf

https://flamma.helsinki.fi/documents/35919/0/RAUH_final_report_full.pdf

 

Otteita aikaisemmista tutkimuksen arvioinneista:

Oikeustieteellisen tutkimuksen arviointi 1992

Oikeustieteellisen tutkimuksen arviointi 1999

Oikeustieteellisen tutkimuksen arviointi 2005

Oikeustieteen päivät 2019: Digitalization and the Law 

,

The conference was held at Aalto University’s Otaniemi campus in Espoo on the 28th and 29th of August, 2019. The topic of the conference was “Digitalization and the law: how will digitalization affect legislation and the legal industry?”. The seminar examined different topics within the area of digitalization and law.

You can take a closer look on Petra Hietanen-Kunwald’s presentation ”Can mediation be digital? The challenges of digitalizing mediation” here.

 

Tutkijan ääni: So­vit­te­lus­ta ei saa tul­la toi­sen luo­kan rii­dan­rat­kai­su­kei­no

,

Tutkijan ääni -tekstit ovat Helsingin yliopiston tutkijoiden kannanottoja ja keskustelunavauksia tutkimukseen liittyvistä aiheista.

Sovittelu sopii moneen tilanteeseen paremmin kuin oikeudenkäynti. Osapuolilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet valita menettely, joka sopii heidän riitaansa, oikeustieteen tutkijatohtori Petra Hietanen-Kunwald kirjoittaa.

Lue koko juttu täältä.