Uudenlaista opetusta prosessioikeudessa

,

Liike-elämän riidanratkaisu -kurssi

Oikeustieteen opiskelu on totuttu leimaamaan kuivahkoksi pykälien päähän pänttäämiseksi, jolla ei tunnu olevan sen ihmeempää kosketusta juristin työtehtäviin. Vaikutelmaa on pahentanut sitkeä usko siihen, että pääasiallisena opetusmuotona ovat huonosti valmistellut luennot. Aina ei kuitenkaan näin ole, vaan teoreettinen tieto on varsin luontevasti yhdistettävissä käytännön valmiuksiin. Juridiikkahan on loppujen lopuksi hyvin praktinen tieteenala ja juridiikan opetus jo lähtökohtaisesti käytännönläheistä. Tosin moni opiskelija ei sitä tajua.  Prosessioikeuden opetuksessa teoria ja käytäntö on erityisen helppo yhdistää, kun vastuuta opetuksesta uskotaan käytännön asiantuntijoille kuten ammatissa toimiville tuomareille ja/tai kokeneille asianajajille. Tyypillinen tämän yhdistelmäkonseptin sovellus on prosessioikeuden valinnaisiin opintoihin lukeutuva liike-elämän riidanratkaisu –kurssi, jonka järjestämisestä vastaa Asianajotoimisto Waselius & Wist. Kurssi sekä avaa liike-elämän riidanratkaisun peruskysymykset että tuottaa osanottajille tärkeitä opintopisteitä. Kuten arvata saattaa, kurssi on ollut hyvin suosittu, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus: vain murto-osa ilmoittautuneista mahtui mukaan.

Kurssin peruslähtökohtana on soveltaa teoriaopinnoissa opittuja asioita käytännön harjoituksiin. Tällä kertaa harjoituksiin kuului muun muassa asiakasyrityksen riidanratkaisustrategian laatiminen sekä tavaramerkkiriidassa avustaminen. Tavaramerkkiriidan osatehtävinä opiskelijat laativat asiakasyrityksen hallitukselle casen etenemisstrategian, suosituksia sekä oikeustapaustiivistelmiä. Opiskelijat pääsivät myös valmistelemaan sekä jättämään välimiesmenettelyhakemuksen fiktiivisessä tavarantoimitusriidassa.

Kurssin tapaamiset järjestettiin aamiaisen merkeissä Waselius & Wistillä, jossa osakas Bernt Juthström kertoi kokemuksistaan asiamiehenä merkittävissä riitaoikeudenkäynneissä markkinaoikeudessa ja käräjäoikeudessa. Opiskelijat pääsivät myös kuulemaan kokeneita vierailijaluennoitsijoita. Senior Legal Counsel Tanja Jussila Schneider Electriciltä kertoi elämästä in-house-juristina sekä käytännössä käyttämistään riitastrategioista ja hyväksi havaitsemistaan riidanratkaisulausekkeista. Tunnettu sovittelija, tuomari Antti Heikinheimo, tarjosi opiskelijoille käytännönläheisen johdatuksen tuomioistuimen ulkoiseen sovitteluprosessiin.

Suosittu osa kurssia ovat tutustumiskäynnit – tänäkin vuonna ryhmä vieraili markkinaoikeudessa, jossa heidät otti vastaan ylituomari Kimmo Mikkola ja markkinaoikeustuomari Petri Rinkinen, joka perehdytti opiskelijat markkinaoikeudessa tehtävään työhön ja esitteli heille markkinaoikeuden tiloja. Kurssin päätöspäivänä ryhmä pääsi tutustumaan keskuskauppakamarin välimieslautakuntaan, jossa emäntänä toimi pääsihteeri Heidi Merikalla-Teir. Merikalla-Teir piti vakuuttavan ja inspiroivan esityksen välimiesmenettelyn eduista riidanratkaisumenettelynä liiketoimintaan liittyvissä riidoissa.

“Tämä on ollut hauska kokemus”, kertoo Waselius & Wistin osakas Bernt Juthström. ”On antoisaa jakaa omaa osaamistaan ja omia kokemuksiaan lahjakkaiden ja motivoituneiden nuorten kanssa, jotka ovat innostuneita riidanratkaisusta uravaihtoehtona. Perusteellisen kuvan riidanratkaisusta saa vasta työskentelemällä riidanratkaisuun osallistuvien eri tahojen kanssa, ja haluammekin kiittää vierailevia luennoitsijoitamme, markkinaoikeutta sekä keskuskauppakamarin välimieslautakuntaa heidän kurssille ja opiskelijoille antamastaan ajasta ja panostuksesta.”


Waselius & Wist arranged practical course in dispute resolution for law students from the University of Helsinki

Again this autumn, Waselius & Wist arranged the popular course in practical dispute resolution of commercial disputes for the law students of the University of Helsinki. This is a course that not only entitles the students to five ECTS credits but also gives them valuable insight in practical aspects of dispute resolution in business life.

The basic idea of the course is to apply theory from the school books to practice through reality-like exercises. The students were asked to, among other things, draft dispute resolution strategies for fictitious client companies, and draft case summaries, recommendations and next step plans for the board of directors in a fictitious trademark infringement dispute, as well as prepare and file a request for arbitration with the Finland Arbitration Institute.

The lectures were arranged as breakfast meetings in the meeting rooms of Waselius & Wist, where Waselius & Wist partner Bernt Juthström shared his experience of litigation in the Market Court and the District Court through some major cases that he has been involved in as counsel. The students had also the privilege of listening to presentations of experienced guest lecturers. Senior Legal Counsel Tanja Jussila from Schneider Electric gave the students a flavor of the life of an inhouse counsel and hands on training on dispute strategies and the selection of suitable and functional dispute resolution clauses. Judge Antti Heikinheimo, who is also a frequently used mediator in commercial disputes, gave a very practical oriented introduction to the interesting world of mediation, i.e. dispute resolution outside the court room.

A very popular part of the course are the excursions, and again this year the students were given the opportunity to visit the Market Court. The students were welcomed by Chief Judge Kimmo Mikkola and Market Court Judge Petri Rinkinen, who gave an interesting presentation on the work done in the Market Court. Judge Rinkinen also took the students on a tour of the house and showed the premises of the Market Court. The course was finished by a very popular visit to the Finland Arbitration Institute where the students were welcomed by Secretary General Heidi Merikalla-Teir. Her presentation of the benefits of bringing business related disputes for resolution by arbitration was very convincing and left the students inspired.

“This has been great fun” says Bernt Juthström, partner at Waselius & Wist. “It is really inspiring to share experience with young, talented and motivated students that are interested in what I do in my work as a dispute resolution specialist. A comprehensive picture of the various aspects of practical dispute resolution can only be painted through team work, and I would therefore like to thank our guest lecturers, the Market Court and the Finland Arbitration Institute for supporting this course and sharing their expertise and experience with the students.”

 

Insolvenssipolitiikan uusia tuulia?

,

Tehokkaampaa velkajärjestelyä velkaantuneille yrittäjille vai kaikille?

Risto Koulu

PITKÄN KUIVAN KAUDEN jälkeen myös yksityishenkilöiden velkahuolet kiinnostavat lainsäätäjää. Vuosien 1990-93 suuren laman jälkeen tyytyväisyys moderniin insolvenssilainsäädäntöön voitti. Kuviteltiin, että yksityishenkilöiden velkaongelmat hoidettaisiin talousvalistuksella ja puuttumalla pikaluottojen ehtoihin. Toiveissa tunnetusti petyttiin. Talous- ja velkaneuvonta tehoaa, terveysvalistuksen tapaan, heikoimmin niihin, jotka olisivat eniten sen tarpeessa. Vastaavasti pikaluotot ovat velkaantumisen seurausta, eivät sen juurisyy.

Vaikka mediaa ja kansalaiskeskustelua leimaa huoli kotitalouksien eli kuluttaja-palkansaajien velkaantumisesta, lainsäätäjän huolenpidon kohteeksi ovat nousseet niin sanotut velkaantuneet yrittäjät. Tällä ilmauksella tarkoittaan tyypillisesti omistaja-yrittäjää, jonka yritystoiminta on epäonnistunut – ja jättänyt hänelle suuren velkataakan. Huolenpidon taustalla on varsin raadollinen logiikka. Kun yrittäjä vapautetaan yritystoiminnan jättämästä velkakuormasta, hän aktivoituu ja aloittaa uuden yritystoiminnan. Siinä hän menestyy, kokemuksista joitain oppineena, aikaisempaa paremmin. Tosin empiiristä näyttöä tämän uuden alun politiikan toimivuudesta ei juuri ole, mutta on myönnettävä, että se arkijärjellä arvioiden kuulostaa varsin uskottavalta ja kokeilemisen arvoiselta.

Uuden alun politiikka on alun perin Euroopan unionin hanke. Se sisältyy siihen yrittäjyyden edellytysten parantamiseen, joka otettiin pääministeri Sipilän hallituksen toimintaohjelmaan. Ensimmäinen konkreettinen askel tässä suhteessa on oikeusministeriön julkaisema ”Yrittäjän uusi mahdollisuus. Kansainvälinen vertailu” (selvityksiä ja ohjeita 5/2018). Siinä esitellään, miten velkaantunut yrittäjä voi vertailumaissa vapautua henkilökohtaista velkavastuutaan. Yksi motiivi selvityksen laatimiseen on selvästikin ollut maksukyvyttömyyslainsäädännön harmonisointia koskeva direktiiviehdotus (KOM2016 723 lop.). Myös direktiiviehdotus edellyttää, että jäsenvaltiot antavat rehelliselle yrittäjälle mahdollisuuden vapautua velkavastuustaan viimeistään kolme vuoden kuluessa. Vaikka hallitusohjelman kirjaukset ovat poliittisten virtausten armoilla ja näin veteen piirrettyjä, Euroopan unioni on tunnetusti isoäänisempi komentaja.

Teknisenä suorituksena oikeusministeriön selvityksestä löytyy niin vahvuuksia kuin heikkouksiakin. Selvitys on sopivan yleiskatsauksellinen, eikä takerru liiaksi yksityiskohtiin, mikä on vastaavien selvitysten periongelma. Näin lukija saa varsin luotettavan kuvan vertailumaiden lainsäädännöistä. Toisaalta selvitys on tyypillistä law in books -oikeusvertailua. Tällaisessa vertailussa käydään läpi vertailumaiden lainsäädäntöä virallisaineiston, yleensä lakitekstien, valossa. Modernille oikeusvertailulle tyypillinen law in actions -näkökulma puuttuu tällaisesta vertailusta kokonaan. Näin lukija jää miettimään, miten kuvatut mekanismit ja järjestelmät toimivat, käytetäänkö niitä ylipäätään, millaisia ovat käyttäjäkokemukset ja mitä tuloksia mekanismit tuottavat. Kuvattu näkökulma vaatii yleensä perehtymistä empiiriseen aineistoon sekä monialaista lähestymistapaa. Velkaantumisella ja velkavastuusta vapautumisella on tavallisesti myös taloustieteellinen ja sosiaalipoliittinen ulottuvuus: miten (esimerkiksi) laajamittainen velkavastuusta vapautuminen vaikuttaa luotonannon hintaan tai missä määrin se pystyy palauttamaan velkaantuneita taloudelliseen toimintaan, ja samalla vähentämään sosiaalitukien tarvetta.

Totta on, että moderni oikeusvertailu on työläämpää kuin perinteinen law in books -oikeusvertailu. Siitä saatava hyöty on kuitenkin verrattomasti suurempi. Toki kustannussyistä syvällisempi oikeusvertailu kannattaa rajoittaa niihin maihin, joiden järjestelmistä on saatavissa tukea kotimaisille uudistuksille. Tämä taas edellyttää, että jonkinlaisia oikeuspoliittisia peruslinjauksia on tehty. Selvityksen yhteenveto -osio on valitettavan pääpiirteittäinen. Itse asiassa selvityksessä pelkästään kuvataan eri maiden järjestelmiä, julkituotua vertailua perinteisessä mielessä, erojen ja yhtäläisyyksien hakemista ja selittämistä, on hyvin vähän. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa keskeiset oikeuspoliittiset valinnat. Niistä perustavin on, puututaanko velkaantuneiden yrittäjien (mitä sillä tarkoitetaankin) vai ylipäätään velkaantuneiden luonnollisten henkilöiden velkavastuuseen. Toimivien yritysten velkavastuu sen sijaan jää selvästikin tämän lainsäädäntöhankkeen ulkopuolelle.

Vaikka Euroopan unionin huomio on ollut pääosin yrittäjien velkavastuussa ja muodostanut osan niin sanotusta uuden aluin politiikasta, Suomessa on pikemminkin keskusteltu ylivelkaisten kuluttaja-palkansaajien asemasta. Velkaantumisesta ja siitä aiheutuvasta syrjäytymisestä on aiheellisesti kannettu huolta. Pohjoismaita ajatellen on vaikea kuvitella, että nimenomaan velkaantuneiden yrittäjien vapautumista suosiva järjestelmä saisi hyväksyntää. Yrittäjien velkaantuminen on selvästi sivujuonne yleisessä ylivelkaantumisessa. Uuden alun (fresh start) antaminen yrittäjille ei ole sen arvokkaampi tavoite kuin toisen alun (second start) takaaminen kuluttaja-palkansaajille. Eroksi jää vain se, että toisella edistetään taloudellista toimeliaisuutta, toisella estetään syrjäytyminen ja päätyminen sosiaalituen varaan. Kun jo velkaantumisessa vallitsevaa eriarvoisuutta on paheksuttu (Överskuldsättning för privatpersonet oc företrag 2018 s. 201), velasta vapautumisessa eriarvoisuus saisi aikaan melkoisen poliittisen myrskyn.

Yrittäjiä koskevat erillisratkaisut kaatuvat viimeistään siihen, että myös yrittäjien velkataakassa on tavallisesti mukana sellaisia kulutus- ja muita luottoa, joista kuluttaja-palkansaajan velkataakka koostuu. Tosin tämä pulma ohitetaan monesti helppohintaisella toteamuksella yritys- ja yksityisvelkojen ”konsolidoinnista”, mitä se sitten tarkoittaakin. Oma ongelmansa erillislainsäädännössä on myös yrittäjän ja ei-yrittäjän rajanveto. Kekseliäs velallinen pystyy vaikuttamaan statuksensa määräytymiseen ”ryhtymällä yrittäjäksi”. Vaikka sitä ei tapahtuisikaan, käsitteet ”yrittäjä” ja ”yritysvelka” ovat tyypillisiä avoimia termejä, jotka tulevat tuottamaan riittämiin tulkintaongelmia.

Yrittäjyyttä tukevan velkavastuusta vapautumisen oikeuspoliittisia valintoja on, edellyttääkö veloista vapautuminen sitä, että velkaantumista aiheuttanut yritystoiminta on jo lakannut. Yrittämiseenhän sisältyy riski. Kysymys on perimmältään lakisystemaattisesta työnjaosta saneerauksen ja yksityishenkilön velkajärjestelyn välillä. Esimerkiksi Suomessa yrityssaneerauslaissa on ratkaistu ja vielä suhteellisen onnistuneesti, miten yritystoimintaan liittyvää velkavastuuta voidaan keventää. Näin voidaan perustella päätymistä siihen, että uutta lainsäädäntöä tarvitaan vain päättyneestä yritystoiminnasta aiheutuneen velkavastuun keventämiseen.

Ohimennen todettakoon, että nykyinen lainsäädäntö vastaa huonosti tähän haasteeseen. Tosin velkajärjestelylaki tarjoaa parhaimmillaankin vain osaratkaisun yleiseen ylivelkaantumisen ongelmaan. Kaikki ylivelkaiset eivät jaksa hakea velkajärjestelyä, kaikki hakevat eivät siihen pääse, ja maksuohjelman voimassaolo sisältää oman kannustusloukkunsa. Sitä paitsi erillisjärjestelmässä on lukuisia lakiteknisiä pulmia. Esimerkiksi: miten arvioidaan uuden yritystoiminnan aloittamista tai vanhan yritystoiminnan uudelleensuuntaamista (mikä lienee käytännössä sama asia)? Esimerkiksi: yrittäjä A harjoittaa liiketoimintaa x ja velkaantuu siinä liikeidean pettäessä pahasti. Hän siirtyy kannattamattomasta liiketoiminnasta x toimintaan y ja menestyy siinä. Voiko hän saada vapautumisen liiketoiminnassa x kertyneestä velkataakasta, jos se on kohtuuton?

Näin ollen asetan etusijalle velkavastuusta vapautumisen yleisen mallin, joka käsittää kaikki velkaantuneet luonnolliset henkilöt. Säännöksissä ja niiden tulkinnassa toki on mahdollista ottaa huomioon yrittäjävelallisten erityistarpeet. Yhdenvertaisuus ei kylläkään salli, että yrittäjän velkavastuusta vapautumiselle asetettaisiin tiukempia edellytyksiä

Velasta vapautumisessa puututaan velkojien oikeusasemaan, Tästä syystä siitä on päätettävä tuomioistuimeksi järjestetyssä elimessä sekä laissa säännellyssä menettelyssä. Tälle menettelylle voidaan, kuten muillekin vastaaville, asettaa seuraavat vaatimukset: menettelyn on oltava nopea, yksinkertainen ja kustannustehokas. Nopeusvaatimus korostuu velasta vapauttamisessa, koska tavoitteena on velallisen palauttaminen talouteen ja/tai yhteiskuntaan. Menettely ei saa kestää vuosia. Pitkäkestoisuus on esimerkiksi nykyisen yksityishenkilön velkajärjestelyn akilleenkantapää. Siihen hakeudutaan vasta pitkään jo kestäneen ulosoton ja konkurssin jälkeen, menettely kestää lähes vuoden, ja se tuottaa kolmivuotisen maksuohjelman. Kaiken kaikkiaan velallisen vapautumiseen menee lähes vuosikymmen eli kolmasosa ihmisen keskivertoisesta työurasta, vaikka maksuohjelman toteutus ei toisikaan uusia epäselvyyksiä. Erillisten menettelyjen järjestelmä ei myöskään ole yksinkertainen, ja jo velkajärjestelyprosessi kärsii monivaiheisuudesta. Kustannustehokkuuskin on huono, koska velallisen taloudellisesta asemasta ja velkaantumisen syistä aikaisemmin koottua tietoa ei käytetä hyväksi. Velkajärjestely lähtee tavallaan tyhjältä pöydältä, vaikka sekä ulosottomies että konkurssipesän pesänhoitaja ovat varsin tarkasti selvillä velallisen olosuhteista. Tämä tieto ei välity tuomioistuimelle, eikä välttämättä maksuohjelmaa laativalle selvittäjällekään.

Vapauttamismenettely voi rakentua kolmelle vaihtoehdolle: integroiduille, linkitetyille tai erillisille menettelyille. Ensimmäisessä vapauttaminen on osa primäärimenettelyä, jollaiseksi yleensä ajatellaan konkurssia, mutta sellaiseksi kelpaa myös meikäläinen ulosotto. Toisessa vaihtoehdossa velallinen ohjautuu primäärimenettelystä (konkurssi tai ulosotto) automaattisesti eli ilman eri hakemusta ja ilman erillisiä edellytyksiä tutkintoineen toiseen menettelyyn, esimerkiksi ulosottomies tai pesänhoitaja siirtää velallisen nykyistä yksityishenkilön velkajärjestelyä vastaavaan vapauttamismenettelyyn. Jälkimmäisessä menettelyssä päätetään velallisen velkavastuun säilymisestä tai lakkaamisesta. Kolmannessa vaihtoehdossa velallisen huoleksi jää myöhemmin erillistä ja itsenäistä vapauttamismenettelyä. Tällä uudella menettelyllä on omat edellytyksensä ja menettelyvaiheensa. Kolmas vaihtoehto eli erillismenettelyjen malli edustaa nykytilaa.

On helppo huomata, että tämä malli on lähtökohtaisesti huonoin, koska se hukkaa aikaisemman tiedon eikä hyödynnä synergiaa, lisäksi se vie paljon aikaa, koska velallinen monesti joutuu odottamaan aikaisemman menettelyn päättymistä. Oli malli mikä tahansa, velallisella on oltava oikeus päästä menettelyyn, jossa hänen velasta vapautumisestaan päätetään. Vain tietyiltä velallisilta, esimerkiksi moittivasti toimineilta, tämä oikeus on evättävissä. Tässä suhteessa Suomen yksityishenkilön velkajärjestely on perusratkaisultaan epäonnistunut. Pääasiaksi nousee pääsy velkajärjestelymenettelyyn, ei itse velasta vapautuminen.

Mainituista syistä tavoitteeksi tulisi asettaa joko integroitu tai linkitetty sovellutus, joilla ei ole käytännön eroa. Linkittyvä malli on lakiteknisesti helpompi, ellei nykyjärjestelmää eli erillisten menettelyjen järjestelmää pureta. Lainsäädäntöön tarvitaan vain ”niveltävät” eli linkittävät säännökset. Pääsyn linkittyvään vapautusmenettelyyn (”velkajärjestelyyn”) tulisi kuitenkin olla automaattinen, toisin sanoen pääsy siihen on evättävä ainoastaan yksittäisiltä velallisilta. Hakijaa suosiva presumptio on omaksuttu yrityssaneerauslaissa, ja se on havaittu onnistuneeksi. Laajaa oikeutta päästä yksityishenkilön velkajärjestelyyn on ehdotettu myös ruotsalaisessa keskustelussa, jossa on tuotu esiin sikäläisen velkajärjestelykonseptin tiukkuus (Överskuldsättning för privatpersoner och företag 2018 s. 131-).

Vaikein valinta on vapautumisen mekanismi. Se pelkistyy kysymykseen, vapautuuko velallinen maksuohjelman kautta vai sitä ilman. Maksuohjelma on velan osittainen anteeksianto sitä vastaan, että velallinen suorittaa määräajassa hänelle jäävän velkamäärän. Velallinen voidaan vapauttaa velasta myös suoraan, toisin sanoen ilman maksuohjelmaa, joko välittömin vaikutuksin tai määräajan päätyttyä. Taloustieteen näkökulmasta maksuohjelma -malli ei ole kovinkaan suositeltava. Maksuohjelmien kertymät ovat yleensä pieniä, alle kymmenen prosenttia. Maksuohjelmien laatiminen ja seuranta aiheuttaa lisäksi transaktiokustannuksia, jotka herkästi ylittävät maksuohjelman kuvitteellisen tuoton. Ammattimaisessa luotonannossa sitä paitsi luottotappio sisältyvät luoton hintaan, jonka lisäksi suoraan vapautumista voidaan pitää sanktiona velkojalle, joka on syyllistynyt huolimattomaan – velallisen maksukyvyn ignoroivaan – velaksiantoon.

Maksuohjelma –konseptia voidaan perustella lähinnä moraalisilla argumenteilla. Se ylläpitää niin sanottua maksumoraalia. Eri asia on, että moralistiset argumentit sopivat varsin heikosti yhteen esimerkiksi unionin taloudellista toimeliaisuutta korostavaan linjaan. Unohtaa ei myöskään saa sitä kannustinloukkua, jonka maksuohjelma luo. Esimerkiksi palkan ulosmittaushan saa aikaan sen, ettei velallisen kannata lainkaan työllistyä, koska hänen käytettävissä oleva tulonsa ei lainkaan lisäänny. Ohimennen todettakoon, että insolvenssimenettelyihin liittyvät kannustinongelmat on unohdettu. Selvää kuitenkin on, että ne voivat tuottaa sellaisia kannustinloukkuja, joihin verrattuna sosiaalilainsäädännön luomat loukut ovat leikintekoa. Totta on, että kannustusloukkuilmiö syntyy ilman maksuohjelmaakin, jos velasta vapaudutaan vasta määräajan jälkeen. Tässä suhteessa Euroopan unionin ajama, kolme vuotta konkurssin jälkeen annettava vapautus ei ole ihanteellinen. Se ei innosta toivottuun taloudelliseen aloitteellisuuteen, ennen kuin määräaika on päättynyt.

Tehokkuuden näkökulmasta suora vapautuminen on suositeltavaa. Jos moraalitunteille halutaan arvoa, maksuohjelman keston on oltava mahdollisimman lyhyt eikä ohjelma saa sisältää kannustinloukkuja, esimerkiksi lisäsuoritusvelvollisuutta.

Viimeiseksi jää ratkaistavaksi, miten laaja vaikutus velasta vapautumiselle annetaan. Toisin sanoen: koskeeko se kaikkia velkoja, kohdistuuko se vain johonkin velkaluokkaan tai tehdäänkö periaatteessa laajasta vaikutuksesta poikkeuksia. Privilegioiduilla velkojaryhmillä on ollut taipumus vaatia immuniteettia tässä suhteessa, joten totaalivapautus on harvinaisuus. Täsmävapautus on sama asia kuin poikkeusten luominen, joten pulmaksi jää, mitä jätetään velkajärjestelyn ulkopuolelle. Monissa maissa velkajärjestely sallitaan kulutusluotoissa, kun taas julkisoikeudelliset velat jätetään sen ulkopuolelle. Logiikka on varsin kyseenalainen, sillä julkinen valta tyypillisesti kestää menetykset yksittäisissä velkasuhteissa. Monesti immuuneiksi säädetään yksityishenkilöiden korvaussaatavien ja ympäristön pilaamisesta aiheutuvien maksujen kaltaiset ”hyvät” saatavat. Tässäkin on kysymys viime kädessä oikeuspoliittisesta ja osaksi moraalisesta valinnasta. Harvan yksityishenkilön toimeentulo on korvauksen saamisen varassa, eivätkä ympäristövastuut ole sen enempää perustellut kuin muutkaan julkisen vallan saatavat.
Järjestelmän selkeyden takia vapauttamisen piirin tulisi olla mahdollisimman laaja. Poikkeuksia tulisi sallia vain erityisissä tilanteissa, ja rajanvedon ongelmien takia ne on määriteltävä selkeiksi. Velkojan varallisuusasemaan liittyviä poikkeuksia ei tule hyväksyä.

Näin päädyn siihen, että
– velasta vapautumisen toimivuutta tulee parantaa,
– vapauttamisen tulee olla samanlainen kaikille velallisryhmille,
– vapauttamismenettelyn on oltava integroitu tai linkitetty,
– vapauttamisen tulee tapahtua välittömin oikeusvaikutuksin, lyhyen määräajan jälkeen tai hyvin lyhyellä maksuohjelmalla ja
– vapauttavan vaikutuksen tulee olla kaikki velkatyypit käsittävä eikä poikkeuksia sallita.

25 vuotta pankkikriisin jälkeen

,

Viime lauantain Helsingin sanomissa (12.5.) ilmestyi artikkeli 1990-luvun laman saatavien perinnästä, jossa siteerattiin myös COMIn tutkimusjohtajaa, emeritusprofessori Risto Koulua. Juttu on mielenkiintoista luettavaa kaikille ajankohtaisista insolvenssioikeudellisista kysymyksistä kiinnostuneille ja sen pääsee lukemaan tästä.

”Taloudellisesti ja eettisesti on järjetöntä, että 25 vuotta vanhoja saatavien perimistä vain jatketaan. Ei tällainen toiminta ole edes epäsuorasti hoidettuina valtion perustehtäviä. Ylipäätään tällaiset 25 vuotta vanhat riitaisat velkasuhteet pitäisi aina saada jollakin tavoin järjestettyä, jotta selvitystila voitaisiin lopettaa”, sanoo maksukyvyttömyysoikeuteen erikoistunut Helsingin yliopiston prosessioikeuden emeritusprofessori Risto Koulu.

Historiaa: tenttisuoritusten ”rekisteröinti” 1900-luvun alussa – professorin muistikirja

,

Aikaa ennen WebOodia

1900-luvun alkupuoliskolla tenttisuoritukset rekisteröitiin tähän malliin. Ylempänä kuva professorin muistikirjasta vuodelta 1914 ja alempana kuva vuodelta 1934.

Tällaiselta taas näyttivät tenttikysymykset.

HY:n Vis Moot -joukkue menestyi Wienissä ja Pre-Mooteissa – Tervetuloa infotilaisuuteen ke 23.5.2018 klo 16.30, tilaisuudessa mukana Patrizia Netal ja Carita Wallgren-Lindholm

,

Helsingin yliopiston joukkue eteni tämän kevään Vis Moot -oikeustapauskilpailussa 32 parhaan joukkoon. Kilpailuun osallistui 357 yliopistoa. Lisäksi Helsingin yliopisto voitti August Debouzy -Pre-Mootin Pariisissa ja sijoittui toiseksi Bukarestin Pre-Mootissa. Joukkue osallistui myös Rooman, Riikan, Shanghain, Helsingin, White&Casen (Pariisi) ja ICC:n (Pariisi) Pre-mooteihin. Joukkueeseen kuuluivat Paulina Bobis, Iris Lampela, Viktor Saavola, Staffan Skult ja Lauri Ylönen. Joukkuetta valmensivat Santtu Turunen, Henrik Sajakorpi ja Lars Mula.

Vis Moot on maailman suurin oikeustapauskilpailu ja ainutlaatuinen opintoelämys. Ensi lukuvuoden kilpailua koskevassa infotilaisuudessa keskiviikkona 23.5.2018 klo 16.30 – 18.00 alustavat kilpailun johtaja, asianajotoimisto KNOETZL:n osakas Patrizia Netal ja ICC Commission on Arbitration and ADR:n puheenjohtaja, asianajaja Carita Wallgren-Lindholm. Tilaisuus järjestetään Porthanian tiedekuntahuoneessa ja siinä on kuohuviinitarjoilu. Tervetuloa kuulemaan ja kysymään sekä tapaamaan joukkueen valmentajia ja Vis Moot -alumneja!

Lisätietoja: Santtu Turunen, santtu.turunen@comi.fi
www.facebook.com/vismoothelsinki/


The Vis Moot Team of the University of Helsinki 2017 – 2018 made it to best 32 of 357 in Vienna and won a Pre-Moot – Join the info drinks with guest stars Patrizia Netal ja Carita Wallgren-Lindholm on 23 May at 16.30

The Vis Moot team of the University of Helsinki made it to the 32 rounds (best 32 teams) in this year’s event in Vienna. In total 357 universities took part. In addition, University of Helsinki won the August Debouzy Pre-Moot in Paris and was second in the Bucharest Pre-Moot. In addition, the team participated in the Rome, Riga, Shanghai, Helsinki, Bucharest, White&Case (Paris) and ICC (Paris) Pre-Moots. The team members 2017-2018 were Paulina Bobis, Iris Lampela, Viktor Saavola, Staffan Skult and Lauri Ylönen. The coaches were Santtu Turunen, Henrik Sajakorpi and Lars Mula.

Vis Moot is the biggest moot court competition in the world and a unique learning experience. If you are interested in participating, you are welcome to join us for discussion on what the moot is about and why to participate. The discussion will be based on presentations by co-director of the moot Patrizia Netal and chair of ICC Commission on Arbitration and ADR Carita Wallgren-Lindholm. You will also have a chance to meet the coaches of University of Helsinki and alumni mooties.

Further Information: Santtu Turunen, santtu.turunen@comi.fi

www.facebook.com/vismoothelsinki/

ICC Pre-Moot 16 – 17.3.2018 Pariisissa.

Kilpailun finaali Wienin messukeskuksessa 29.3.2018.

 

Uudet tuulet puhaltavat kollektiivisesti prosessioikeuden tutkimuksessa

Uusimmassa Oikeus-lehdessä ilmestyi artikkeli koskien tammikuista ”Delivering Access to Justice – Solutions of the FUTURE” -seminaaria sekä kirja-arvostelu Risto Koulun teoksesta Yhdessä vai erikseen? Kollektiivisen lainkäytön lupaus.

Artikkelissa ja kirja-arvostelussa mietitään samalla sitä, miten kollektiivisen oikeussuojan vahvistuva trendi muuttaa lainkäytön perinteistä järjestelmää ja mitä tutkimuksellisia haasteita oikeustieteelle kehitys tuo mukanaan.

Artikkelit voit lukea täältä:

Yksilöllisen oikeussuojan kriisi (Oikeus 1/2018, s. 104-109)

Etsimässä ja mahdollistamassa oikeussuojaa entistä useammalle (Oikeus 1/2018 s. 110-113)

Vanhat seminaarijulkaisut nyt luettavissa COMIn sivuilla

,

 

Usein kysytyt ja loppuunmyydyt, Heidi Lindforsin toimittamat seminaarijulkaisut on nyt skannattu ja ne löytyvät kohdasta julkaisut.

Tuomioistuintutkimus muuttuvassa maailmassa, 2007.

Julkaisu sisältää 26.2.2007 järjestetyn Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, COMIn sekä oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (OPTULA) yhteisen tutkijaseminaarin alustukset.

Vaihtoehtoista riidanratkaisua vai vaihtoehtoista konfliktinratkaisua?, 2005.

Julkaisu sisältää 20.4.2005 järjestetyn Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ja oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (OPTULA) yhteisen tutkijaseminaarin alustukset.

Tammikuun seminaari

,

Helsingin ja Turun oikeustieteelliset tiedekunnat sekä Conflict Management Institute (COMI) järjestivät 30. tammikuuta 2018  tutkijaseminaarin

”Delivering Access to Justice – Solutions of the FUTURE”

Tammikuun viimeisenä tiistaina yliopiston päärakennuksen Konsistorin saliin kerääntyi kiinnostunut joukko keskustelemaan oikeuksiin pääsystä ja oikeuksien saavutettavuudesta eri maiden sääntelyjärjestelmissä.

Professori Christopher Hodges (University of Oxford).

Professori Stefaan Voet (Leuven Centre for Public Law). Seminaari myös striimattiin reaaliaikaisesti nettiin.

Seminaarin pääpuhujat olivat professori Christopher Hodges (University of Oxford) ja professori Stefaan Voet (Leuven Centre for Public Law). He alustivat kolmesta oikeuksien saavutettavuutta tehostavasta vaihtoehdosta, eli kollektiivisesta oikeussuojasta, sääntelyllä aikaansaatavasta suorasta oikeussuojasta sekä asiamiesjärjestelmistä käytännön esimerkkien valossa.

Suomalaista näkökulmaa keskusteluun pääsystä oikeuksiin toivat tohtorikoulutettava Petra Hietanen-Kunwald, tohtorikoulutettava Santtu Turunen, yliopistonlehtori Tapani Lohi sekä apulaisprofessori Riikka Koulu Helsingin yliopistosta.

Tohtorikoulutettava Petra Hietanen-Kunwald.

Tohtorikoulutettava Santtu Turunen.

Yliopistonlehtori Tapani Lohi

Apulaisprofessori Riikka Koulu

Seminaarin puheenjohtajana toimi professori Kimmo Nuotio (Helsingin yliopisto).

Seminaari osoitti, että suomalainen konfliktinhallinnan tutkimus seuraa varsin hyvin kansainvälistä keskustelua ja pystyy jossain kohdin tuomaan siihen myös oman panoksensa. Seminaarissa kävi samalla ilmi, kuinka ajankohtainen kysymys oikeuksiin pääsystä tuntuu olevan kaikkialla Euroopassa. Suomi ja muut pohjoismaat eivät muodosta erityistapausta, joissa oikeuksiin pääsy olisi jotenkin helpompaa – monesti asia on pikemminkin päinvastoin. Myös käsitys prosessioikeuden tutkimuksesta erityisen kansallisena oikeustieteenä on jäänyt historiaan.

Tarkemmat tiedot seminaarista ja ohjelman oheismateriaaleineen löydät täältä.

Seminaarin herättämää pohdintaa kuluttaja-asiamiehen blogissa pääset lukemaan tästä.

Artikkeli seminaarista Oikeus-lehdessä (Oikeus 1/2018 s. 104-109).

Vis Moot – kantajan muistio jätetty

,

Helsingin yliopiston Vis Moot -joukkue palautti ensimmäisen
kilpailutehtävän eli kantajan muistion. Kilpailutapaus koskee tänä vuonna
kantajan toimittajien suklaakakkujen sopimuksenmukaisuutta ja välimiehen
esteellisyyttä. Vastaaja väittää, että suklaakakuissa käytettyä kaakaota
ei ole tuotettu sopimuksen edellyttämien eettisten vaatimuksen mukaisesti.
Prosessuaalinen kysymys koskee sitä, kuka ratkaisee väitteet välimiehen
esteellisyydestä ja sitä, oliko välimies esteellinen.

Helsingin joukkueessa kilpailevat tänä vuonna Paulina Bobis, Iris Lampela,
Viktor Saavola, Staffan Skult ja Lauri Ylönen. Joukkuetta valmentavat
Santtu Turunen, Henrik Sajakorpi ja Lars Mula. Lisätietoja kilpailusta joukkueen
Facebook-sivulla: https://fi-fi.facebook.com/vismoothelsinki/

Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot on kansainvälisen
välimiesmenettelyn ja kauppaoikeuden aloille sijoittuva
oikeustapauskilpailu. Kilpailu huipentuu viikon kestävään suulliseen
loppukilpailuun Wienissä. Alkukierrosten jälkeen 64 eniten pisteitä
saanutta joukkuetta pääsevät eliminaatiokierroksille. Kilpailuun
osallistui vuonna 2017 yhteensä 334 yliopiston joukkueet. Sisarkilpailu
Vis East järjestetään Hongkongissa ja siihen osallistui vuonna 2017 noin
90 joukkuetta. Suullisia kilpailuja edeltää kirjallinen vaihe, jossa
laaditaan ensin kantajan muistio välimiesoikeudelle ja sen jälkeen
laaditaan vastaajan puolesta muistio vastauksena toisen yliopiston
kantajan muistioon. Suullisen vaiheen kilpailuja edeltävät myös useat
harjoituskilpailut eli Pre-Mootit.

Vis Moot kuuluu prosessi- ja insolvenssioikeuden oppiaineen opetukseen.
Kurssin vastuuopettaja on Santtu Turunen.